URPUTUSTA - Auraus näinä päivinä

Se on hienoa miten maailma muuttuu ja muutos on poikkeuksetta hyvästä. Paikalleen ei jämähdetä. Tulessa ei makoilla. Jatkuvasti mennään eteenpäin, aina vaan parempaan ja parempaan.

Otetaanpa esimerkiksi nuo auraushommelit. Ennen vanhaan, jolloin kaikki oli huonommin, talvinen tien auraus koostui seuraavista vaiheista:

• Tien auraus

Tekemisen helppoutta lisäsivät aurausviitat. Ne olivat syksyllä tien reunoille pystytettyjä puukeppejä, sittemmin muovisia, tarkoituksenaan osoittaa mitä myöten vedetään. Keväisin viitat kerättiin pois. Jälki oli siistiä, mutta työ tekijäänsä tylsistyttävää.

Kehitys on väistämättä iskenyt näppinsä tähänkin kuvioon. Liekö aloite liitolta vai mistä, joka tapauksessa auramiehen/-naisen ammattiin on lisätty vaativuuskerrointa määrittelemällä virallinen tehtävänkuva uusiksi. Nyt se kuuluu:

• Tien auraus
• Kestopäällysteen (tavallisimmin asfaltti) rikkominen reunoiltaan
• Nurmikon pinnan kuoriminen ja rullaus teiden ja pyöräteiden reunamille
• Optionaalinen: traktorin takarenkaan kuvioinnin siirtäminen edellisen kohdan toimenpiteeltä säästyneeseen nurmikon osaan

Hurraa ja heisulivei. Nyt on kaivattua monipuolisuutta saatu riittämiin. Uudistunutta prosessia on muutamien talvien aikana sovellettu ainakin meidän perällä jo oikein menestyksekkäästi. Luonnollisesti aurausviittojen käyttö on yksitoikkoisena, kalliina ja ympäristöepäystävällisenä vähennetty minimiin.

Olkaamme tyytyväisiä tähänkin reformiin.

Kuvan pyörätien pätkä ei liity juttuun (vielä).

(Julkaistu alun perin Apulaissheriffi-blogissa 25.11.2019)